Tuolilla ei pidä istuman paljain reisin. Ne tarttuu siihen. Se on ällöä.

Iriini paljastamalla kuppikokonsa netissä, rohkaisi minutkin kertomaan traumaattisen tarinani tissistä ja kyhmystä. Tissistä löytyi kyhmy. Lääkäri ei osannut alkuunkaan hillitä hysteriaani vaan lähetti ultraääni tutkimuksiin mariaan. Mariassa hoitsutäti oli mukava. Aina niin pitkään kunnes otti esille halkaisijaltaan puolen sentin paksuisen neulan. Se oli menevä tissistäni läpi. Puudutus ei toiminut tai jos se toimi, en halua tietää miltä operaatio olisi tuntunut ilman puudutusta. Hoitsutädillä oli ronskit otteet, ja niinhän pitääkin jos kyhmy on liikkuvaista sorttia eikä suostu pysymään paikoillaan neulan tähtäimessä. Kyhmy raukka. Väistöliikkeistään huolimatta kyhmy julmasti keihästettiin ja silvottiin näytepalaksi. Taju miltei kankaalla kuulen huminan keskeltä hirviöhoitsun sanat: ja otetaanpas sitten pari lisänäytettä. Muistan kiljuneeni kauhusta... Hoitsu armahti minut ja kyhmyni. Noin viikko myöhemmin, tissi yhä arkana menin lisätutkimuksiin. Keski-ikäinen mieslääkäri nauhoitti puhettaan käpälöidessään tissiäni. Luonnollisestikin tuli esille kysymys kuppikoosta, johon vastasin B. Lääkärisetä tuijotti rintojani hetken ja kysyi paikalla olleelta hoitsulta: Voiko ne olla? Hoitsun mielestä onneksi kyllä. Nöyryyttävien ja traumatisoivien tutkimusten tulos oli jotain, mitä en ymmärtänyt tai mahdollisesti jokin kyhmy tauti jonka seurauksena tisseihini tulee ilmestymään kymmenittäin lisäkyhmyjä. Lääkäri kuvitteli lohduttavansa sanomalla ettei kyhmyjä tarvitse leikata pois.

Tänään minulla on vapaapäivä ja ulkona aurinkoista. Silti tässä minä istun reidet liimautuneena tuoliin. Lähden nyt ulos.