Hei olen nuorempi Kalliomäki. Tässä me ollaan Inin kanssa hieman punkuistuneina. Musta tulee isona elitisti juoppo. Tulevaisuuteni tavoitteen kannalta on siis tärkeää että harjoittelen jo nyt. (sip.. Gin tonic) Lontoo opetti yhden asian. Rommista saa pirun hyviä trinksuja. Ainakin jos rommia hörähtää vahingossa liikaa.

Tänään olin töissä. Se Arvi Lindin näköinen ylen uutisankkuri, joka ei kuitenkaan ole Arvi (vaan se toinen) meinasi ostaa kalaa. Mutta olin liian rehellinen ja myönsin ettei kala ollut saman päiväistä. Arvin näköinen mies kiitteli rehellisyyttäni ja tunsin kunnollisuutta. Tätä ennen aamulla söin elitistisen hienosti pieniä tapaksia siinä smöörrebröödin tilalle tulleessa paikassa. Jos musta ei tule elitisti juoppoa, niin elitisti kulinaristi sitten ainakin (ja juoppo).

Elämäni koostuu:

Fudiksista. Pieni ja iso. Molemmat on mahdottomia kakkakoneita jotka sätkii kun niillä on kivaa. Fudiksia piti tulla vaan yksi. Mutta otin kaksi. Siksi niillä on sama nimi.

Idiooteista hokemista ja kävelytyyleistä. En ymmärrä ihmisiä jotka päivä toisensa jälkeen jaksaa vaan kävellä suoraan.

Iriinistä. Joka haluaa itseään kutsuttavan Ipeksi. Mutta en suostu. Ini on paljon parempi.

Kalan hajuisista sormista. Kerran spårvagenbågenissa: "hyi fan! Det luktar som fisk här!"

Eerikistä ja siitä saaduista hyödykkeistä... kuten tietokoneesta. Kommunikoimme miltei marsumaisin ilmaisuin, mikä on Inin mielestä ällöttävää. Purrrrr...