Tuolilla ei pidä istuman paljain reisin. Ne tarttuu siihen. Se on ällöä.

Tuolilla ei pidä istuman paljain reisin. Ne tarttuu siihen. Se on ällöä.

Iriini paljastamalla kuppikokonsa netissä, rohkaisi minutkin kertomaan traumaattisen tarinani tissistä ja kyhmystä. Tissistä löytyi kyhmy. Lääkäri ei osannut alkuunkaan hillitä hysteriaani vaan lähetti ultraääni tutkimuksiin mariaan. Mariassa hoitsutäti oli mukava. Aina niin pitkään kunnes otti esille halkaisijaltaan puolen sentin paksuisen neulan. Se oli menevä tissistäni läpi. Puudutus ei toiminut tai jos se toimi, en halua tietää miltä operaatio olisi tuntunut ilman puudutusta. Hoitsutädillä oli ronskit otteet, ja niinhän pitääkin jos kyhmy on liikkuvaista sorttia eikä suostu pysymään paikoillaan neulan tähtäimessä. Kyhmy raukka. Väistöliikkeistään huolimatta kyhmy julmasti keihästettiin ja silvottiin näytepalaksi. Taju miltei kankaalla kuulen huminan keskeltä hirviöhoitsun sanat: ja otetaanpas sitten pari lisänäytettä. Muistan kiljuneeni kauhusta... Hoitsu armahti minut ja kyhmyni. Noin viikko myöhemmin, tissi yhä arkana menin lisätutkimuksiin. Keski-ikäinen mieslääkäri nauhoitti puhettaan käpälöidessään tissiäni. Luonnollisestikin tuli esille kysymys kuppikoosta, johon vastasin B. Lääkärisetä tuijotti rintojani hetken ja kysyi paikalla olleelta hoitsulta: Voiko ne olla? Hoitsun mielestä onneksi kyllä. Nöyryyttävien ja traumatisoivien tutkimusten tulos oli jotain, mitä en ymmärtänyt tai mahdollisesti jokin kyhmy tauti jonka seurauksena tisseihini tulee ilmestymään kymmenittäin lisäkyhmyjä. Lääkäri kuvitteli lohduttavansa sanomalla ettei kyhmyjä tarvitse leikata pois.

Tänään minulla on vapaapäivä ja ulkona aurinkoista. Silti tässä minä istun reidet liimautuneena tuoliin. Lähden nyt ulos.

Hei olen nuorempi Kalliomäki. Tässä me ollaan Inin kanssa hieman punkuistuneina. Musta tulee isona elitisti juoppo. Tulevaisuuteni tavoitteen kannalta on siis tärkeää että harjoittelen jo nyt. (sip.. Gin tonic) Lontoo opetti yhden asian. Rommista saa pirun hyviä trinksuja. Ainakin jos rommia hörähtää vahingossa liikaa.

Tänään olin töissä. Se Arvi Lindin näköinen ylen uutisankkuri, joka ei kuitenkaan ole Arvi (vaan se toinen) meinasi ostaa kalaa. Mutta olin liian rehellinen ja myönsin ettei kala ollut saman päiväistä. Arvin näköinen mies kiitteli rehellisyyttäni ja tunsin kunnollisuutta. Tätä ennen aamulla söin elitistisen hienosti pieniä tapaksia siinä smöörrebröödin tilalle tulleessa paikassa. Jos musta ei tule elitisti juoppoa, niin elitisti kulinaristi sitten ainakin (ja juoppo).

Elämäni koostuu:

Fudiksista. Pieni ja iso. Molemmat on mahdottomia kakkakoneita jotka sätkii kun niillä on kivaa. Fudiksia piti tulla vaan yksi. Mutta otin kaksi. Siksi niillä on sama nimi.

Idiooteista hokemista ja kävelytyyleistä. En ymmärrä ihmisiä jotka päivä toisensa jälkeen jaksaa vaan kävellä suoraan.

Iriinistä. Joka haluaa itseään kutsuttavan Ipeksi. Mutta en suostu. Ini on paljon parempi.

Kalan hajuisista sormista. Kerran spårvagenbågenissa: "hyi fan! Det luktar som fisk här!"

Eerikistä ja siitä saaduista hyödykkeistä... kuten tietokoneesta. Kommunikoimme miltei marsumaisin ilmaisuin, mikä on Inin mielestä ällöttävää. Purrrrr...